Olen miettinyt pienen tyhmän pääni puhki. J haluaa minut takaisin. No sepäs yllättävää. Kuluneen vuoden aikana J:lla on ollut miljoona tilaisuutta näyttää minulle haluavansa minut takaisin, miljoona tilaisuutta tehdä kaikkensa minun eteeni ja näyttää että olen se tärkein. Mutta nyt kun minä olen onnistunut niin sanotusti kasvattamaan itselleni pallit edes siinä määrin, että uskallan sanoa että ei enää, niin sitten J mukamas on tajuavinaan minun olevan maailmankaikkeuden ihmeellisin olento. Sen "ei enää" sanominen oli jo äärettömän suuri ponnistelu minulta, että sain sen ulos suustani. Sen jälkeen olen ponnistellut kuin hullu pitäytyäkseni tuossa päätöksessä. Päätösessä pysyminen on aivan helvetin vaikeaa, kun näen välähdyksiä siitä ihmisestä jota joskus ennen niin hirveästi rakastin. Vanha kunnon J on ruvennut kuoriutumaan taas esiin siitä ihmisestä, jota en tunne. Ja olen jälleen vielä enemmän sekaisin.

Katselimme eilen telkkaria sylikkäin - aivan niin kuin ennenkin. Pussailimme, halailimme ja pidimme kädestä kiinni. Tunsin itseni aivan mielettömäksi huijariksi, kun aivoni sanoivat "ei enää", mutta sitten käytös oli aivan toista. Jollain ihmeellisellä tavalla minusta tuntui kuin olisit pettänyt (myönnettäköön, tiedän miltä sekin tuntuu - en tosin ole J:n kanssa ollessani hairahtanut), petin itseäni J:n kanssa. Lupasin itselleni, että ei enää ja sitten menen ja miltei rikon sen lupauksen. Voiko ihminen enää vinksahtaneempi olla?

No mietitäänpäs nyt järjellä tätä J:n ehdotusta, laitetaan ylös hyvät ja huonot puolet:

+ J on ensimmäinen mies ketä olen rakastanut ihan oikeasti

+ J on saanut minut toisinaan aivan järjettömän onnelliseksi

+ loistava seksielämä

+ silloin kun kaikki on hyvin, kaikki on erittäin hyvin; meillä on hauskaa keskenämme ja olemme kuin mikä tahansa yltiöonnellinen pariskunta

Ja sitten huonot...

- en luota enää J:hin enkä hänen sanomisiinsa tai lupauksiinsa

- silloin kun kaikki on huonosti, kaikki on aivan helvetin huonosti

- J:n mustasukkaisuus; haluan lähteä kavereiden kanssa ulos ilman mustasukkaisuuskohtauksia ja tehdä asioita yksin ilman että minua epäillään jatkuvasti

- tuntuu, että olen aina J:lle toisarvoinen.

 

Tämmöistä.